Katsoin hiljattain elokuvan Nowhere Boy dvd:ltä. Olen sen nähnyt myös leffateatterissa aiemmin.  Elokuva kertoo siis John Lennonin elämästä , keskittyen pääasiassa muusikon lapsuuten ja nuoruuteen. Nyt täytyy tunnustaa, että vaikka olenkin raavas mies ja en pienistä hätkähdä, niin saatoin hieraista silmiäni leffateatterin hämärässä salissa. En hieraissut silmiä siksi, että niissä olisi ollut roskia, vaan kuivatakseni niitä, sen verran rankka ja puhutteleva kyseinen elokuva oli. Olen lukenut paitsi Beatles-elämänkerran, myös John Lennonin henkilökohtaisen elämänkerran ja tiesin suunnilleen, miten tarina menee ja etenee. Elokuvaan oli kuitenkin saatu tarkemoia tietoja asioiden kulusta ja tuon ajan tapahtumista, joista kerronkin seuraavaksi.
Olen ollut tietoinen jo pitkään, että John Lennon ei todelakaan varttunut missään ydinperheessä, vaan hänen tätinsä kasvatti hänet. Miten hän tätinsä hoteisiin päätyi oli hieman epäselvää. Elokuvan mukaan asia meni niin, että Johnin isä osallistui toiseen maailmansotaan ja oli siis pitkään poissa kotoa. Sodasta palattuaan hän yritti jatkaa elämää Johnin äidin kanssa, mutta tämä oli alaknut tapailla toista miestä. Niinpä Johnin vanhemmat päätivät erota ja isä muuttaa australiaan. Vanhemmat kysyivät 5-vuotiaalta Johnilta mielipidettä, kumman vanhemman luo hän haluaisi muuttaa ja John valitsi isänsä. Tämä oli tietysti vaikea paikka Johnin äidille, mutta hän käveli pois päättäväisesti tapaamispaikalta, hyläten lapsensa. Tässä vaiheessa Johnin täti Mimi kaappasi pienen pojan ja vei tämän kotiinsa. Johnin äiti asui lähellä siskoaan ja poikaansa, mutta riitautui siskonsa kanssa, eikä pitänyt yhteyttä poikaansakaan. John tutustui 16- vuotiaana oikeaan äitiinsä, muttei ehtinyt tuntea tätä kauaa, kun äiti joutui rattijuopon yliajamksi ja kuoli. John Lennon oli koko ikänsä katkera äidilleen ja teki aiheesta myös laulun Mother, joka on varsin surullinen ja synkkä. Laulussa muunmuassa lauletaan: “äiti, sinä sait minut, mutta minä en saanut koskaan sinua. Minä halusin sinut, sinä et halunnut minua”.
Myös Saksalaisella Rammstain bändillä on biisi nimeltä Mutter, eli suomeksi äiti. Laulu kertoo lapsesta, jola ei ollut suojelevaa ja rakastavaa äitiä, ei tukea eikä turvaa. Yllättäen myös tämä laulu on paitsi sanoitukseltaan, myös tunnelmaltaan katkera ja synkkä. En ollut oikeastaan yllättynyt, kun kuulin hiljattain radiosta, että Rammstainin biisintekijä-laulaja Till Lindemanin vanhemmat erosivat. Till oli tosin tuolloin jo 12 vuotias, mutta varmasti vanhempien ero ja lapsen hylätyksi tulemisen tunne ja pelko tuntuu silti pahalta, suorastaan kamalalta. Tälläkertaa päätän tarinani näin synkkiin tunnelmiin ja totean vaan: Äidit, älkää hylätkö lapsianne!