Kaverini Jusa sai minut ylipuhuttua mukaan etelän lomamatkalle. Matka suuntautui sitten pitkällisen kädenväännön ja puntaroinnin jälkeen Teneriffan saarelle, Playa de las Americakseen. Matka alkoi hyvin mielenkiintoiseti, sillä lentokentälle päätettiin mennä Jusa:n autolla, eikä vähiten siksi, että lento lähti helmikuisena sunnuntai-aamuna 07:00. Mielenkiintoisen lähdöstä teki se, että allekirjoittanut oli juhlimassa paikallisessa toisen kaverinsa 30- vee synttäreitä ja lähti siis matkaan aamuyöllä ns. samoilla silmillä :-).
Kuten arvata saattaa, *Unimatti  otti saatavansa ennemmin tai myöhemmin, eli lennon aikana tuli tunnin tirsat vedettyä jossain kohtaa Eurooppaa, Marokon kohdalla olin jo hereillä, nähdäkseni lumihuippuiset vuoret. Ihan ensimmäisenä ei tule mieleen, että sellaisessa maassa, kuin Marokko voisi ja sataisi lunta, mutta niin se vaan menee. Toki korkealla vuoristossa, alavilla mailla ei juuri hallan vaaraa ole.
Onnistuneen laskun jälkeen kohtasi varsinainen shokki ja lämpöaalto. Pimeästä pohjolasta ja pakkasesta liikkeelle lähteneelle oli 24 astetta lämmintä ja kirkas auringonpaiste kerrassaan outo ilmiö :-). Tuo ilmiön outous kostautui hieman myöhemmmin toki arvattavalla tavalla. Palataan kuitenkin vielä ensimäiseen iltaan, nimittäin saavuttuamme viimein hotellille, päätimme lähtä samantien pienelle kävelylenkille kohteessa ja ostoksille paikalliseen päivittäistavaraliikkeeseen. Näin toimittiin ja pienen harhailun jälkeen ruokakauppa löytyikin.  Luonnollisesti matkassa oli 5 litran tonkka lähdevettä ja ehkä jotain muutakin janojuomaa ja niinpä kauheat kantamukset mukanamme aloimme suunnistaa takaisin hotellille. Se ei sitten hämärän laskeuduttua ollutkaan enää aivan niin yksinkertaista, vaikka meillä oli mukana karttakin. Katujen nimet oli mitä oli ja merkitty epäselvästi jonnekin. Hotellit ei ollut samannimisiä, kuin kartassa. Usko meinasi jo loppua ja pohdimme yöpymistä paikallisen puiston penkillä, eipä siinä liian kylmä toisalta olisi tullut. Evästäkin oli mukana. Lopulta kuitenkin oikea katu ja hotelli löytyi ja ensimmäinen päivä saatiin päätökseen, allakirjoittaneen nukahtaessa sängyn sijaan sohvalle. Unimasa kuittasi siis saatavansa.

Hotellin uima-allas oli suoraan parvekkeemme alapuolella ja siinä olikin mukava pulikoida parina ensimmäisenä päivänä. Sitten saapuivat Norjalaiset, nuo äänekkäät ja suureelliset öljymiljonäärit ja kalakeisarit. Norjalaiset valtasivat koko allasalueen ja pitivät siellä bileitä koko suvun voimin. Allasbaarista imi drinkkejä perheen teinit ja isoäiti ja kaikki muutkin.

Tutustuttuamme ehkä kolmantena päivänä oikeaan uimarantaan ja histosialliseen kalastajakylään päätimme paikalliseen tyyliin viettää pienen siestan hotellilla, kuumimman keskipäivän ajan. Parvekkeen ovesta kävi pieni tuulenvire, eikä hotellihuoneessa ollut liian kuuma. Mutta kun painoi pään tyynyyn, niin silloin se alkoi.

Ensin viattoman oloinen pikkulintu huuteli parvekkeen kaiteella: titiTYYY titTYYY, sitten Norjalaisetkin olivat heränneet ja saapuivat mekastamaan allasalueelle. Hotellin edustalla meni buseja ta rekkoja voimakkaasti kiihdyttäne ja sitten jarrut vinkuen. Kauempana pörräsi helikopteri. Hiljaisen leppoisan siestan kruunasi jossain naapurihuoneistossa alkanut kylpyhuoneremontti ja kiviseinäporaus. Se siitä siestasta!

Ostettuamme katukaupustelijalta aurinkolasit, saatoimme sanoa muille kaupustelijoille, että meillä on jo aurinkolasit.

Itse unohdin ottaa pyyhkeen mukaan rannalle, mutta onnistuin hankkimaan sellaisen myyntikojusta hintaan 3€. Se oli mielestäni edullinen, siinä on Teneriffan karttakin!

Muutenkin matka meni mukavasti, en tosin ole varma, olinko väsyneempi matkaan lähtiessä, vai sieltä palatessa!