DSCN7841.jpgOlen jo pitkään pitänyt Viikatteen musiikista. Paitsi laulujen nokkelat ja monimerkitykselliset sanoitukset, myös räväkkä ja dynaaminen Rock-soundi iskee tajuntaani isosti. Allekirjoittaneen sisko arvosteli Viikatteen biisejä samanlaisiksi keskenään ja sanoituksia merkityksettömiksi. Rohkenen olla erimieltä ja niinpä tartun härkästä kärpäsestä ja teen asiat tikuiksi vai miten se menikään. Otan tarkasteluun varsin synkän ja synkeän, joskin Viikatteelle hyvinkin ominaisen ja tyypillisen kappaleen: Kuolleen miehen kuplett
Kuolleen miehen kupletti

Taisin olla kuuden, kun isä kerran kysyi:
"Poika, juotko jo viinaa?"
Aivan kuuden vanha olin
Silloin kyllä, kun isä kysyi:
"Poika, juotko jo viinaa?"

Ja mitä silloin pystyy vastaansanomaan
Kun kysyjä on mies joka kaiken opettaa
Niin katson kuinka lasittunein silmin tuijottaa
Ja tivaa: "Juotko jo viinaa?"

Kun piilosilla ollaan, isä laskee sovinnolla sataan
Kuuluvaan ääneen
Kun piilosilla ollaan, isä laskee sovinnolla sataan
Kuuluvaan ääneen

Vaan kun päästynä on kahteentuhanteen
On silloin syytä pienten poikain mennä vuoteeseen
Niin katson verhon takaa, kuinka isä pöydän päällä makaa
Kuuluvaan ääneen

Kun äiti lähti, tuumattiin kyllähän me miehet pärjätään
Kun äiti lähti pois

[Solo]

Kaurapuuron päällä silmä voinen kiiltää jaksaa ainostaan
Hetkisen aikaa
Kaurapuuron päällä silmä voinen kiiltää jaksaa ainostaan
Hetkisen aikaa

Vaan tänä aamuna ei silmä pääse sulamaan
Ovat enkelit ne vieneet isän yöllä mukanaan
Niin kertoo kiltti setä sairaalassa, istuu viereen ainoastaan
Hetkeksi aikaa."

Pelkkä kysymyshän on jo sinällään outo ja uusi. Erityisen siitä
tekee tietysti se, että kysymyksen esittäjä on pienen pojan isä ja
vastaaja 6-vuotias pikkupoika. Vaikka kysymys on sopimaton, niin
siihen liittyy jotain syvällisempää. Mahdollisesti isä on alkoholin
suurkuluttaja ja ei osaa enää hahmottaa, kenelle kysymyksen esittää. Toisaalta
isä saattaa oikeastikin kaivata juomakaveria, jopa omasta kovasti alaikäisestä
pojastaan.

Eräs mahdollisuus on se, että isä ei oikein tiedä eikä osaa olla pojan kanssa.
Ehkä äiti on hoitanut lapsen, mutta äidin poistuttua kuvioista jää vastuu
lapsen kasvatuksesta isälle, jolle tilanne on uusi ja outo. Pitäsi osata leikkiä
ja olla kuusivuotiaan kanssa, samaistua pieneen poikaan. Isän elämän nahtävästi
täyttää väkijuomat, ehkä alkoholi on tuossa vaiheessa isän koko elämä, niinpä
hän tivaa myös pojaltaan, josko tämänkin elämä muodostuisi alkoholista ja humalasta. 

Tarina ei varsinaisesti kerro, lähtikö äiti, kun isä alkoi juomaan, vai alkoiko
isä juomaan, kun äiti lähti? Jokatapauksessa isä vakuutteli pojalleen, että
kyllä me miehet pärjätään. Nimitys mies, joka kohdistuu 6-vuotiaaseen poikaan tukee
ajatusta siitä, ettei isä oikein tajua lapsen ja aikuisen eroa, että pieni lapsi
tarvii tukea ja turvaa, mieluummin molemmilta vanhemmiltaan. Ja poika myös tajuaa
tilanteen, pienten poikien on todella syytä mennä nukkumaan tietyssä vaiheessa iltaa, kun
isän meno yltyy ja kun hän lopulta väsyneenä nukahtaa pöydän päälle. 

Ja niinhän siinä lopulta käy, että eräänä aamuna isä ei keitä edes sitä kaurapuuroa pienen
pojan ravinnksi, vaan päätyy autuaammille metsästysmaille, ehkä liiallisen alkoholin käytön
seurauksena. Poika jää yksin, ehkä pääsee perhekotiin tai koulukotiin, ehkä äiti ottaakin
pojan hoidettavakseen, tarina ei kerro, eikä jatku. Lopputulemana sanoisin kuitenkin, että
myös Viikatteen sanoituksissa on sanomaa ja sisältöä. Nissä on havaittavissa ajan ja hetken
tarkastelua ja jopa lievää yhteiskuntakritiikkiä ja kannanottoa hetkittäin. Kuunnelkaa siis
Viikatteen sanoituksia tarkkaan, jotkossakin. Saattaahan olla, että siellä vilahtaa jonain
päivänä myös tyttö, joka käyttää liian lyhyttä hametta. se tosin onkin jo aivan oma tarinansa.