Lupasin aiemmin, että jätän melankoliset ja synkät runot syksyyn. No nyt on syksy ja siitä seuraa siis melankoliaa ja synkkyyttä.

Ystävä
En saanut susta ystävää, vaan kokonaan sut menetin
Ei mikään ole kestävää, mä lopulta sen käsitin
Rakkaus, tunne voimakkain, se kestää hetken vain
on toki tunne ihanin ja sinulta sen sain
Ei tiemme kohtaa milloinkaan, vaik muuta väititkin
en sentään sua inhoa, vaik poispäin katsonkin
Jos kohtaloa uhmaten, sut veilä tapaisin
niin anteeks saisit vääryyden ja sua halaisin
vaik sieluissamme katkeruus se yhä kasvaa vain
on anteeksanto tärkeintä, nyt minulta sen sait
Siis älä muista pahalla, mut muistat kuitenkin
on elämä tää hatara ja lyhyt muutenkin
Ja aika kultaa muistot, sen tahdon uskoa
niin ehkä vielä kerran ,voimme kaiken sopia
Anna anteeks minulle, myös kovat sanani
en tarkoittanut pahaa, vaik siltä kuulostin.