Kieltämättä ehdin jo hieman kauhunsekaisin tuntein odotella, että minkälaisen kinnerin saankaan työnanatajalta käyttööni. Tuleeko Opelixi, vai kenties Foordi? No tuli sitten Peugeot 307SW vuosimallia 2004 ja lähes loppuunajettu (196 000km). Auton korkeahko ikä (lähes 6 vuotta) näkyi hyvin lähes puhkiruostuneessa takaluukussa ja kauttaaltaan matassa maalipinnassa. Kaihoisin mielin ajoin Mercedeksen fiman autotalliin säilöön ja starttasin Ranskattaren kohti kotia. Auto oli erittäin huonosti pidetty, likainen, naarmuinen ja haisi voimakkaasti tupakalle.
Pösö 307 on on ohjaustunutmaltaan ihan keskinkertainen, mutta tökkivä ja pintakova jousitus ei tee siitä erityisen mukavaa ajoauto, etenkään epätasaisella pinnalla. Kiihtyvyys on vaatimaton, farmariauto painaa kuitenkin kiitettävästi ja 1,6 litranen bensakone ei ole mikään erityinen voimalaitos. Puutteellisen kiihtyvyyden sain kokea krvaasti yrittäessäni ohittaa rekkoja pitkähkön työmatkan aikana. Ohittaminen ei tullut kyseeseen 5-vaihteella, mutta kun tiputti 4:selle alkoi moottori vaan huutamaan liian korkeilla kierroksilla, eikä maksimivääntö mahtunut lähellekään korkeahkoa kierrosaluetta. Kesken ohituksen joutui vaihtamaan 5-vaihteelle, jolloin vähäkin kiihtyvyys romahti. No hengissä selvittiin, kun opin välttelemään ohituksia.
Hallintalaitteet vaativat toki pientä opettelua, joskaan mitään erityisen eksoottista ei Pösöön liittynyt. Valomuisti on mukava varuste, tuttu jo 80-luvun Nissaneista, mutta miksi se ei osaa sytyttää mittarivaloja? Valokatkaisijasta jouti kääntämään jokatapauksessa mittarivalot päälle, eli valomusiti oli täysin turha :-(. Mersusta valomuisti tosin puuttuu kokonaan, Saksalaisen tapaan. Ajovalojen vaihdin on Pösössä sähköinen, kuten jo 70-luvun Valmet 502 traktorissa. Se aiheutti aluksi epäluuloa, eikö ne pahuksen pitkät sytykään? No syttyihän ne pienellä viiveellä, joka pitäisi tietysti näin tietokoneaikana ymmärtää. Tiimalasia ja latauspalkkia en tosin mittaristossa havainut. Lasinpyyhkijät on luku sinänsä. Mercedeksen ratkaisu on siinäkohtaa niin persoonallinen, etten sitä lähde tässä takemmin kuvailemaan, mutta Nissanin viiksiin tottuneena tuntui epäloogiselta nostaa viikseä ylöspäin, pyyhkiäkseen tuulilasia. Tämä toteutus on toki tuttu Bmw:stä, jos sellaisella on tottunut ajamaan.
Ajotietokone on näppärä lelu ja sillä onkin kiva leikkiä. Ajotietokoneen näyttö toimii samalla radion näyttönä ja radiota onkin kätevä ohjata ratin vieresä sijaitsevasta monitoimiviikestä. Ajotitokoneen moodeja ei kuitenkaan ko. viiksestä pysty myuuttamaan ja allekirjoittanut joutuikin kysymään neuvoa, että mistä ihmeestä saa sen keksinopuden vaihdettua polttoaineen riiton ennusteeseen? Ajotietokoneen toimintaa ohjataan tietysti erittäin loogisesti lasinpyyhkijöiden viiksen päässä olevasta napista. Miksi en heti sitä keksinyt?
Muutenhan Pösö hoiti kyllä tehtävänsä moitteetta, eli kuljetti allekirjoittaneen töihin ja takaisinkin säännöllisesti. Olipa autossa ilmastointikin, joskaan se ei toiminut. Lopulta oli kuitenkin erittäin mukavaa ja huojentavaa palata oman, 19 vuotta vanhan Mercedeksen puikkoihin ja mukavan pehmeään kyytiin :-).
